Kipu ja kaipuu
Nukahdan ainoastaan läppärillä pyörivän tv-sarjan ääneen. Ilman sitä en saa mieltäni pois noin viikon takaisesta raskaasta tapahtumasta. Herään jo parin tunnin unien jälkeen, vain muutama sekuntti herättyäni vierii ensimmäinen kyynel poskeani myöten ja kastelee jo ennestään märän tyynyn.
Nala on poissa.
Herätän läppärin nukkumis -tilasta, valitsen sarjan jaksoista pari jaksoa taaksepäin ja painan play. Odotan että uni tulee takaisin.
Nasu tuhisee viereisellä tyynyllä. Sekoitan väsyneenä ja unisena sen äänen Nalaan ja hetkeksi rauhoitun - kunnes taas tajuan että se kaikki ei ollut unta, ja se ei olekaan enää Nala kuka nukkuu kainalossa tai tyynyjen välissä kerällä.
Ilman tätäkin surua olisi elämässä ollut tällä hetkellä tarpeeksi kantamista. Tämä aiemmin kutsumani 'koti' alkaa ahdistaa. Sen seinät kaatuvat päälle. Jo lyhyessä ajassa täällä tulleet muistot painavat sydäntä. Mietin muuttoa uuteen asuntoon, mutta toisaalta en osaa vielä luopua niistä hyvistä hetkistä, jotka koirien kanssa jo ehdimme kokea ja elää.
Ulkona sataa jälleen vettä. Se kuvastaa kliseisesti mielentilaani, eikä edes sen ääni saa mieltäni rauhoittumaan. Päin vastoin, mieli tekisi lähteä ulos, juoksemaan, istumaan meren rannalle ja tuijottamaan sateessa tyhjyyttä. Juuri sitä mitä tunnen sisälläni. Suunnatonta kipua, kaipuuta ja syyllisyyttä.
Tämän blogin oli tarkoitus kertoa tiestäni sisustussuunnittelijaksi, sen opinnoista ja opintoihin sisältyvistä projekteista. Ironisesti jälleen, jouduin Suomen te-toimiston takia jättäytymään tuolta kurssilta pois. Heidän mukaan olen ollut kokoaikainen opiskelija siitä päivästä lähtien kun maksoin kurssin viime joulukuussa. Selvittely ja valitukseni on edelleen käsittelyssä. Käsittelyaika? 1-12 kuukautta.
Niinpä töiden etsintä jatkuu. Kunhan jotain sopivaa löytyisi, voisin sitten palata kurssille ja tehdä sitä töiden ohessa.
Töiden etsintä täältä Englannista kuitenkin tuntuu nyt olevan liikaa. Ehkä jokin kotoa tehtävä työ olisi parempi vaihtoehto, niitä siis olen etsiskellytkin ja laittanut hakemuksiakin.
Ystävien suunnitelmat B&B:n ostamisesta ja muuttamisesta Italian Liguriaan alkavat kuulostaa todella houkuttelevalta. Voi siis olla että maan vaihdos on edessä jo lähikuukausina. Siellä olisi hyvä tilaisuus toteuttaa myös sisustuskurssin vaatimien moduulien projekteja.
Ehkä sieltä löytäisin myös jotain mitä en Englannissa ole koskaan tuntenut - sen tunteen kun tajuat, että tunnet olevasi juuri siellä missä sinun juuri tällä hetkellä pitääkin olla.
Nala on poissa.
Herätän läppärin nukkumis -tilasta, valitsen sarjan jaksoista pari jaksoa taaksepäin ja painan play. Odotan että uni tulee takaisin.
Nasu tuhisee viereisellä tyynyllä. Sekoitan väsyneenä ja unisena sen äänen Nalaan ja hetkeksi rauhoitun - kunnes taas tajuan että se kaikki ei ollut unta, ja se ei olekaan enää Nala kuka nukkuu kainalossa tai tyynyjen välissä kerällä.
Ilman tätäkin surua olisi elämässä ollut tällä hetkellä tarpeeksi kantamista. Tämä aiemmin kutsumani 'koti' alkaa ahdistaa. Sen seinät kaatuvat päälle. Jo lyhyessä ajassa täällä tulleet muistot painavat sydäntä. Mietin muuttoa uuteen asuntoon, mutta toisaalta en osaa vielä luopua niistä hyvistä hetkistä, jotka koirien kanssa jo ehdimme kokea ja elää.
Ulkona sataa jälleen vettä. Se kuvastaa kliseisesti mielentilaani, eikä edes sen ääni saa mieltäni rauhoittumaan. Päin vastoin, mieli tekisi lähteä ulos, juoksemaan, istumaan meren rannalle ja tuijottamaan sateessa tyhjyyttä. Juuri sitä mitä tunnen sisälläni. Suunnatonta kipua, kaipuuta ja syyllisyyttä.
Tämän blogin oli tarkoitus kertoa tiestäni sisustussuunnittelijaksi, sen opinnoista ja opintoihin sisältyvistä projekteista. Ironisesti jälleen, jouduin Suomen te-toimiston takia jättäytymään tuolta kurssilta pois. Heidän mukaan olen ollut kokoaikainen opiskelija siitä päivästä lähtien kun maksoin kurssin viime joulukuussa. Selvittely ja valitukseni on edelleen käsittelyssä. Käsittelyaika? 1-12 kuukautta.
Niinpä töiden etsintä jatkuu. Kunhan jotain sopivaa löytyisi, voisin sitten palata kurssille ja tehdä sitä töiden ohessa.
Töiden etsintä täältä Englannista kuitenkin tuntuu nyt olevan liikaa. Ehkä jokin kotoa tehtävä työ olisi parempi vaihtoehto, niitä siis olen etsiskellytkin ja laittanut hakemuksiakin.
Ystävien suunnitelmat B&B:n ostamisesta ja muuttamisesta Italian Liguriaan alkavat kuulostaa todella houkuttelevalta. Voi siis olla että maan vaihdos on edessä jo lähikuukausina. Siellä olisi hyvä tilaisuus toteuttaa myös sisustuskurssin vaatimien moduulien projekteja.
Ehkä sieltä löytäisin myös jotain mitä en Englannissa ole koskaan tuntenut - sen tunteen kun tajuat, että tunnet olevasi juuri siellä missä sinun juuri tällä hetkellä pitääkin olla.
Kommentit
Lähetä kommentti