No regrets
Tänne kuuluu kummia. Vuokrakämppä on irtisanottu ja etsin kuumeisesti vuokravarastoa. Varaston koosta riippuen lähtee myyntiin niin huonekaluja kuin pienempääkin tavaraa. Se tapahtuu siis oikeasti! Olen muuttamassa Englantiin!
Englantiin, jota en ole juuri koskaan pitänyt kovin erikoisena. Niinpä siellä vierailinkin ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä/syksynä. Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, ei maa ole vienyt sydäntäni kuten aikanaan Italia vei. Miksi sinne sitten muutan?
Siihen on 2 syytä. 1: olin ajatellut muuttavani joka tapauksessa, tosin Suomen sisällä, mutta miksikäs ei sitten kerralla repäistä kunnolla? Tämä viimeisin Time Out -reissu vahvisti sen, että ehkä minun paikkani ei todellakaan ole Suomessa. 2: Olen varmaan hullu, mutta tapasin reissussa jonkun, kuka vetää nyt siihen suuntaan. Ja kovasti. Jonkun, kenen en uskonut olevan edes olemassa. Se miten tässä sitten käy - en voi tietää. Mutta kokeiltava on.
Muuttoon olisi siis aikaa noin kuukausi. Sormet jo hyysyävät ja tekisi mieli päästä pakkaamaan ja käymään jälleen tavaroita läpi; mitkä aion säästää ja mitkä joutaa myydä. Ennen lähtöä täytyy vielä selvittää tuhat ja yksi asiaa, päälimmäisenä toiselle koiralla on hommattava passi ja selvitettävä lisää miten saan koirat sitten keväällä haettua ja vietyä mukanani Englantiin. Lentoteitse vieminen on niin hankalaa, että harkitsen tosissani lentäväni niiden kanssa Ranskaan tai Belgiaan ja sieltä sitten koittaa keksiä autokyyti kanaalin yli Englantiin.
Sen lisäksi pitäisi saada auto myytyä. Olinkin koko syksyn miettinyt sen myyntiä, sillä sen pitäminen on niin kallista, etenkin nyt kun asun keskustassa ja sen käyttö on kuitenkin todella vähäistä.
Moni varmaan kauhistelee päätöstäni. Välillä se kauhistuttaa itseäkin, mutta päälimmäisenä fiiliksenä itsellä on innostus. Voi kun pääsisin jo nyt lähtemään! Osa ystävistä on kannustanut kovastikin muuttamaan. Tänään jopa lääkärissä käydessäni naislääkäri innostui silminnähden kun kerroin suunnitelmistani. Miten hyvä fiilis voikaan tulla kun itselle tuntematon ihminen sanoo jotain positiivista! Me suomalaiset kun olemme monesti liian negatiivisia.
Miten tärkeää se olisikin sanoa ääneen ne positiiviset asiat joita varmasti jokaisella päässä liikkuu. Tämä onkin yksi asia mitä en tule ikävöimään Suomessa. Asia johon myös itse syyllistyn liian usein, ja jonka kanssa aion tehdä töitä, jotta pääsisin siitä eroon. Koska... koska elämä on nyt. Tässä. Tänään. Ja haluan elää sen täysillä. Ilman katumisia.
It's really happening. I'm moving to England! I sent an email to my landlord saying that I'm moving. Right now I need to find a storage space I can rent and take my stuff there. Some of the furnitures and other stuff I'm going to sell, but for the rest I need a place to put them.
England. It's one of the countries I never thought I'd move in. It hasn't stolen my heart as Italy did years back, but yet that's where I'm heading. And why? There's two reasons. One: Why not? I was going to move out of my home town anyway, so why not make a bigger change at once! This past month I spent in England and in Germany made me realize that this is really something I want, where I feel comfortable, where I should be. And two: I met someone... Someone special. Who I didn't think would exist. I have no idea if it'll work out in the end, but I know that I have to try.
I will be moving in about a month. I already feel like going through my things and putting everything in boxes and so on. But I got almost 30 days to wait so there's no point doing that just yet. Besides packing and selling my car, I got a lot of things to figure out. Most of all, I need to figure out the best way to bring my dogs to England with me. I will come back in Finland in March and that's when I will take them there with me. Bringing them by airways is too difficult, so I'm concidering flying to France or Belgium first and then going to England by car. Let's see how that'll work out!
A lot of people must think I'm crazy. And at some point that crossed my mind as well. But mostly I feel excited. I can't wait! I wish I could leave right away. Some of my friends have said to me that go for it. Today even at doctor's appointment, the female doctor was excited for me after I told her that I'm moving there. Especially after she heard the reason why.
And can you imagine how happy that made me? How much it gives energy to another! Especially us finns are guilty for being too negative about everything. And how important it is to say positive things outloud to someone. This is one of the things about Finland that I'm not going to miss. And something that I find myself of being guilty of, too. It's definitely something I need learn to stop doing. Because life is too short. Life is happening right now. Today. And I want to live it by its fullest. With no regrets.
Englantiin, jota en ole juuri koskaan pitänyt kovin erikoisena. Niinpä siellä vierailinkin ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä/syksynä. Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, ei maa ole vienyt sydäntäni kuten aikanaan Italia vei. Miksi sinne sitten muutan?
Siihen on 2 syytä. 1: olin ajatellut muuttavani joka tapauksessa, tosin Suomen sisällä, mutta miksikäs ei sitten kerralla repäistä kunnolla? Tämä viimeisin Time Out -reissu vahvisti sen, että ehkä minun paikkani ei todellakaan ole Suomessa. 2: Olen varmaan hullu, mutta tapasin reissussa jonkun, kuka vetää nyt siihen suuntaan. Ja kovasti. Jonkun, kenen en uskonut olevan edes olemassa. Se miten tässä sitten käy - en voi tietää. Mutta kokeiltava on.
Muuttoon olisi siis aikaa noin kuukausi. Sormet jo hyysyävät ja tekisi mieli päästä pakkaamaan ja käymään jälleen tavaroita läpi; mitkä aion säästää ja mitkä joutaa myydä. Ennen lähtöä täytyy vielä selvittää tuhat ja yksi asiaa, päälimmäisenä toiselle koiralla on hommattava passi ja selvitettävä lisää miten saan koirat sitten keväällä haettua ja vietyä mukanani Englantiin. Lentoteitse vieminen on niin hankalaa, että harkitsen tosissani lentäväni niiden kanssa Ranskaan tai Belgiaan ja sieltä sitten koittaa keksiä autokyyti kanaalin yli Englantiin.
Sen lisäksi pitäisi saada auto myytyä. Olinkin koko syksyn miettinyt sen myyntiä, sillä sen pitäminen on niin kallista, etenkin nyt kun asun keskustassa ja sen käyttö on kuitenkin todella vähäistä.
Moni varmaan kauhistelee päätöstäni. Välillä se kauhistuttaa itseäkin, mutta päälimmäisenä fiiliksenä itsellä on innostus. Voi kun pääsisin jo nyt lähtemään! Osa ystävistä on kannustanut kovastikin muuttamaan. Tänään jopa lääkärissä käydessäni naislääkäri innostui silminnähden kun kerroin suunnitelmistani. Miten hyvä fiilis voikaan tulla kun itselle tuntematon ihminen sanoo jotain positiivista! Me suomalaiset kun olemme monesti liian negatiivisia.
Miten tärkeää se olisikin sanoa ääneen ne positiiviset asiat joita varmasti jokaisella päässä liikkuu. Tämä onkin yksi asia mitä en tule ikävöimään Suomessa. Asia johon myös itse syyllistyn liian usein, ja jonka kanssa aion tehdä töitä, jotta pääsisin siitä eroon. Koska... koska elämä on nyt. Tässä. Tänään. Ja haluan elää sen täysillä. Ilman katumisia.
England. It's one of the countries I never thought I'd move in. It hasn't stolen my heart as Italy did years back, but yet that's where I'm heading. And why? There's two reasons. One: Why not? I was going to move out of my home town anyway, so why not make a bigger change at once! This past month I spent in England and in Germany made me realize that this is really something I want, where I feel comfortable, where I should be. And two: I met someone... Someone special. Who I didn't think would exist. I have no idea if it'll work out in the end, but I know that I have to try.
I will be moving in about a month. I already feel like going through my things and putting everything in boxes and so on. But I got almost 30 days to wait so there's no point doing that just yet. Besides packing and selling my car, I got a lot of things to figure out. Most of all, I need to figure out the best way to bring my dogs to England with me. I will come back in Finland in March and that's when I will take them there with me. Bringing them by airways is too difficult, so I'm concidering flying to France or Belgium first and then going to England by car. Let's see how that'll work out!
A lot of people must think I'm crazy. And at some point that crossed my mind as well. But mostly I feel excited. I can't wait! I wish I could leave right away. Some of my friends have said to me that go for it. Today even at doctor's appointment, the female doctor was excited for me after I told her that I'm moving there. Especially after she heard the reason why.
And can you imagine how happy that made me? How much it gives energy to another! Especially us finns are guilty for being too negative about everything. And how important it is to say positive things outloud to someone. This is one of the things about Finland that I'm not going to miss. And something that I find myself of being guilty of, too. It's definitely something I need learn to stop doing. Because life is too short. Life is happening right now. Today. And I want to live it by its fullest. With no regrets.
Kommentit
Lähetä kommentti