Komeroiden aarteita

Vuosi tekee pikkuhiljaa loppuaan. Mielessä pyörii muutto vaikkei koulukuviot ole vielä selvinneet. Olen kuitenkin käynyt kaappeja ja laatikoita läpi ja koittanut karsian mahdollisimman paljon ylimääräistä tavaraa pois. Suurin osa on onneksi hyväkuntoista, joten niiden myyminen nettikirppiksellä on ollut helppoa. Myös vaatekaappi on joutunut tähän syyniin. Kolme muovipussillasta sieltä on vaatetta lähtenyt kuukauden sisään, nyt lähes kaikki vaatteeni mahtuvat kahteen 50cm levyisiin tankoihin!

Kesän muuton jäljiltä suurin osa säilytyskalusteiden ovien takana on on kamala kaaos. Vasta nyt syksyllä sain itseäni niskasta kiinni ja kävin kaikki tavarat läpi. Kyllä nyt mieli lepää kun ei ovien takana odota kamala kaaos. Ja jospa tavarat nyt jälleen löytyvät paremmin! 

Olen aina ollut järjestelmällinen ja pitänyt kaiken maailman säilytysrasioista ja -ratkaisusta, pienistä kauniista asioista kuten muistilehtiöistä ja kynttiläpurkeista ja niin edelleen. Pieni kontrollofriikki on kuiskutellut korvaani jo pidemmän aikaan järjestämään kirjahyllyn DVD:t ja kirjat värijärjestykseen. Vaikka vaatekaappini onkin osittain värijärjestyksessä, en ole onneksi antanut noilla kuiskauksille vielä periksi.






En osaa kamalasti kiintyä tavaroihin. Onneksi. Tai no, ehkä joihinkin paljon enemmän kuin toisiin. Niinpä mm. vaatekaapin uudistusprojekti onnistuu yllättävän helposti: jos en ole käyttänyt jotain vaatetta vuoteen tai saati sitten muistanut sen olemassa oloa, joutaa se eteen päin. Minusta tuntuu että nyt eteenpäin lähteneistä vaatteista olen jotenkin "kasvanut ulos". En niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Ne ei vaan enää tunnu oikeanlaisille, ja ennen kaikkea en tunne niissä oloani omaksi itsekseni ja osaa rentoutua.
Sama pätee tavaroihin; kaappini ja laatikkoni ovat yleensä niin hyvässä järjestyksessä että tiedän tarkalleen missä mikin on. Myös koriste-esineet ovat löytäneet onnellisesti uusiin koteihin - ja jokunen uusi on tullut tilalle.



Varaston ja kaappien tavaroita mielessä läpi käydessäni muistin, että minulla on edelleen tallessa äitini noin 15 vuotta sitten virkkaama päiväpeitto, jota aina sillon tällöin olen mallaillut sängyn päälle. Muu sisustustyyli ei kuitenkaan ole sen kanssa sopinut ja jotenkin se on jäänyt ilman paria - kunnes nyt. Kesän muuton yhteydessä löysin vanhan pienen lipaston nettikirppikseltä, joka on nyt toiminut yöpöytänä. Oma sisustustyyli ja -maku ei yleensä ole kovin romanttinen, mutta tämä parivaljakko tuntuu kuitenkin toimivan. Vai mitä?

Kommentit

Suositut tekstit