Työkokeilun viimeinen päivä
Huh! Työkokeilu sisustussuunnittelijan assistenttina on nyt ohi. Reilu viisi viikkoa hurahti mennä ihan tuosta vain ja niin olisi jälleen uusien tuulien aika, eli toisinsanoen on pää jälleen ihan pyörällä.
Koko vuosi on ollut yhtä myllerrystä, mutta nyt minua rauhoittaa kuitekin se että viimein löysin työn, jonka ensimmäisinä päivinä huomasin ajattelevani että "tätä minä haluan tehdä!". Lähes 30 vuotta siihen meni ja ehkä noin 15 vuotta myöhemmin kuin toisilla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikös sitä niin sanota?
Siitä missä olen viikon, kuukauden tai saati sitten vuoden päästä ei ole tällä hetkellä hajuakaan. Nyt kuitenkin tiedän, että haluan lähteä opiskelemaan tätä sisustusalaa ja alkaa sisustussuunnitelijaksi. Alan koulutusta ei löydy tämän hetkisestä asuinkaupungista eli muutto ainakin olisi edessä.
Työkokeilu vahvisti minulle myös sen, että työ on aikalailla sitä mitä olin ajatellutkin ja nähtävästi minulla on myös jonkinlaisia lahjoja alalle. Tämän palautteen sain tänään työkokeilun esimieheltäni, ja se antaakin minulle nyt rohkeutta astua tuntemattomille poluille, jotka edessä siis vielä odottavat.
Lisäksi olen hoksannut että en ole ainoastaan löytänyt mieluista työtä vaan että kyseessä on myös ala, jossa saan ilmaista itseäni ja yhdistää monta mielenkiinnonkohdetta ja harrastusta työhön. Mikäs sen parempaa!
Phew! My internship as a interior designer's assistant is now finished. Little over 5 weeks went by surpsingly quickly and now it's time for me to go find and walk on new paths, which is making my head spin - again!
The whole year of 2016 has been like a roller coaster ride, but at least what's comforting me is that I have finally found a job that I love and really enjoy doing. I noticed that during my first days of intership I found myself thinking that "this is what I want to do in my life!". It took me almost 30 years, and about 15 years later than for most people but better late than never, right?
About where I will be in a week, in a month or in a year, I have no clue at the moment. The first step on this new path how ever is to find a school where I can get a degree on interior design and later become an interior designer. There are no such schools in my current city so I'm going to have to change the city and move out in the next few months or so.
During this internship I realized that the job itself is pretty much how I had imagined it would be, and that I seem to have an eye for the designs. Getting this feedback today from my superior before ending my last day has given me the courage to go walk on those unfamiliar paths that are waiting for me.
I have also realized that not only have I found my dream job but that it's a job where I can express myself and combine work with other interests and hobbies. And is there anything better than that?
Koko vuosi on ollut yhtä myllerrystä, mutta nyt minua rauhoittaa kuitekin se että viimein löysin työn, jonka ensimmäisinä päivinä huomasin ajattelevani että "tätä minä haluan tehdä!". Lähes 30 vuotta siihen meni ja ehkä noin 15 vuotta myöhemmin kuin toisilla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikös sitä niin sanota?
Siitä missä olen viikon, kuukauden tai saati sitten vuoden päästä ei ole tällä hetkellä hajuakaan. Nyt kuitenkin tiedän, että haluan lähteä opiskelemaan tätä sisustusalaa ja alkaa sisustussuunnitelijaksi. Alan koulutusta ei löydy tämän hetkisestä asuinkaupungista eli muutto ainakin olisi edessä.
Työkokeilu vahvisti minulle myös sen, että työ on aikalailla sitä mitä olin ajatellutkin ja nähtävästi minulla on myös jonkinlaisia lahjoja alalle. Tämän palautteen sain tänään työkokeilun esimieheltäni, ja se antaakin minulle nyt rohkeutta astua tuntemattomille poluille, jotka edessä siis vielä odottavat.
Lisäksi olen hoksannut että en ole ainoastaan löytänyt mieluista työtä vaan että kyseessä on myös ala, jossa saan ilmaista itseäni ja yhdistää monta mielenkiinnonkohdetta ja harrastusta työhön. Mikäs sen parempaa!
Phew! My internship as a interior designer's assistant is now finished. Little over 5 weeks went by surpsingly quickly and now it's time for me to go find and walk on new paths, which is making my head spin - again!
The whole year of 2016 has been like a roller coaster ride, but at least what's comforting me is that I have finally found a job that I love and really enjoy doing. I noticed that during my first days of intership I found myself thinking that "this is what I want to do in my life!". It took me almost 30 years, and about 15 years later than for most people but better late than never, right?
About where I will be in a week, in a month or in a year, I have no clue at the moment. The first step on this new path how ever is to find a school where I can get a degree on interior design and later become an interior designer. There are no such schools in my current city so I'm going to have to change the city and move out in the next few months or so.
During this internship I realized that the job itself is pretty much how I had imagined it would be, and that I seem to have an eye for the designs. Getting this feedback today from my superior before ending my last day has given me the courage to go walk on those unfamiliar paths that are waiting for me.
I have also realized that not only have I found my dream job but that it's a job where I can express myself and combine work with other interests and hobbies. And is there anything better than that?
Kommentit
Lähetä kommentti